Tiedättehän sen, kun joskus haaveilee olevansa ihan joku muu. Jotkut haaveilee et sais olla päivän Elvis, tai joku haluais kokeilla olla päivän vastakkaisen sukupuolen edustaja. Mun avopuoliso aina nauraa mulle kun haluaisin olla ninja tai vampyyri. Useimmiten vampyyri. Oishan se nyt hei siistiä. Koskaan ei olis kylmä tai kuuma. Ei väsyttäis. Ei olisi mitään tarpeita ulostamiselle. Olis vaan tosi cool. Eikä kukaan vois tehdä sulle mitään. Voittamaton. Ois niin hienoo. Päivisin vois vaan nukkua ja yöt hengailis mitä siisteimmissä mestoissa. No joo, haaveita. Palatakseni tuohon mun avopuolisoon. Mahtava tyyppi. En voi uskoa että mulla on käynyt niin hyvä tsägä, että oon löytänyt rinnalle sen mulle mahdollisimman oikean henkilön. Meidän parisuhde perustuu kyllä täysin rakkaudelle. Lisäksi siinä yhdistyy paras kaveri ja rakastaja. Meillä on aika pitkälle samanlainen huumorintaju ja samanlaiset arvot. Vois jopa siis kuvitella, että me ei koskaan riidellä. Ei me tyhmistä asioista riidelläkään. Ne jätetään omaan arvoonsa. Ainostaan ne isot jutut on riitelemisen arvoisia. Kuten esim. "miksi toi muki on edelleenkin tuossa?". "Etkö sä vieläkään pessyt pyykkiä?" Tai kumpi saa päättää mitä katsotaan telkkarista. Olis kyllä mahtihienoa olla joku superälykäs tyyppi joka osais tutkia aivoja. Mä ainakin ottaisin tutkimuskohteeksi meidän molempien aivot. Koska miten voi olla mahdollista että on kaksi niinkin samanlaista ihmistä, ja silti keskinäinen ymmärrys saattaa joskus olla todella hankalaa. Jos nainen esimerkiksi sanoo miehelle että olisi ihanaa saada joskus kukkia, niin mikä siinä sitten on ettei niitä kukkia saa seuraavana päivänä, eikä sitä seuraavana, eikä sitä seuraavana? Sitten kun manitsee asiasta uudemman kerran niin se on jankutusta. Ja sitten kun alkaa tulla sitä riidanpoikasta niin mies sanoo, että ei mitään tyhmiä vinkkejä, jos nainen jotain haluaa niin sanoo sitten suoraan. Olishan se nyt tyhmää. Jos sanoo miehelle suoraan että osta kukkia, niin sehän on melkein sama kuin ostaisi ne itse. Miehet! Miehen aivot taitaa olla muisto niistä kivikauden ajoista. Mutta onhan ne joskus oikein ihaniakin. Osaa laittaa lamppuja kattoon ja verhoja ikkunaan (vaikka osaisihan nainenkin ne, mutta antaa miehen luulla olevansa korvaamaton). Loppujen lopuksi se on oikein ihanaa kun on löytänyt sen oikean. Ainahan siitä omasta jotain motkotettavaa löytyy, mutta ei sitä toiseenkaan vaihtaisi.

Olisipa se niin helppoa kuin elokuvissa, elämä siis. Mikä siinä on että jotkut tuntuvat saavan kaiken ja itse joutuu kynsin hampain taistelemaan kaikesta. Jopa siitä jokapäiväisestä leivästä. EI ole paljon annettu ulkoisia lahjoja, kuin ei oikein muitakaan. Ydinfyysikkoa minusta ei tullut, kuten ei missiä tai rocktähteä. Minusta tuli perusduunari. Monet samassa tilanteessa olevat ovat jokseenkin hyväksyneet osansa. ”Mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu seitsemäksi meen..” Minä en. Jos pilvilinnojen rakentamisesta jaettaisiin arkitehtuuripalkintoja, olisin varmasti kovempi jätkä kuin Gallen-kallela. Milloin mikäkin unelma lehahtaa ajatuksiini ja siinä sitä ollaan pää pilvissä... maa kutsuu.. kutsuu.. PAM! Herään ja tajuan että niin, tässä sitä raadetaan niska limassa paskalla tuntipalkalla että saadaan maksettua vuokra. Luin jostain lehdestä, että Cameron Diaz JOUTUU harrastamaan joka päivä tunnin liikuntaa, kun Hollywood vaatii tähtiä pysymään kunnossa. Voi ei. Musta olisi ihan kauheeta, että päivän ainoa ”työ” olisi treenata tunnin päivässä. Lopun ajan voisikin sitten shoppailla tai kestitä kavereita. Kateus. Sehän se taitaa olla. Katkeruus, sekin. Lotossa jos voittais, niin se ois soronoo Suomi. Mikä helvetti siinäkin on ollut kun meidän esi-isät on etsineet omaa asuinpaikkaansa, niin ne on valinneet just tän mestan. Kylmän ja pimeän paikan. Kyllä on italialaisilla käynyt flaksi fiksujen esi-isien suhteen. Niiden ruoatkin on parempia. Siellä ne vetää pizzaa ja pastaa napa paukkuen. Mitäs meillä on, kesäkeittoa ja mämmiä. Kyllä on Suomen kansaa ”siunattu”. No joo, eihän tää koko maa nyt täysin paska ole. Ollaanhan me kuuluisia suomalaisesta sisusta ja meidän viinapäästä. Ja kesä. Suomalainen kesä. Se on kyllä Suomea parhaimmillaan. Sauna ja järvi ja uudet perunat. Niin ja kalja. Sitä ei sovi unohtaa. Mutta tää talvi. Onhan tää hienoa hetken aikaa, sen ensimmäisen viikon. Loput 7 kuukautta heräät vittuuntuneena aamulla ja lähet töihin, on pimeetä ja kylmää. Skrapaat auton ikkunat. Pääset töistä, on pimeetä ja kylmää. Skrapaat auton ikkunat. Toista viikon aikana useita kertoja. Perkele, missä se kalja on...